Pitkä torstaipäivä huipentuu vastaanottoon kaupungintalon mahtipontisissa puitteissa. Koko Malli-YK:n väki virtaa paikalle hieman ennen viittä juhlallisessa kulkueessa. Joukosta kuuluu helpotuksen huokauksia, kun viimein tarjolla on ruokaa ja tuskalliset korkokengät voi ottaa pois jalasta.Salissa avauspuheen pitää varhaiskasvatus- ja koulutuslautakunnan puheenjohtaja ja kaupunginvaltuutettu Anssi Laine, joka toimii illan isäntänä. Hän toivottaa kaikki tervetulleeksi tapahtumaan ja kertoo sitten YK:n merkityksestä ja siitä, kuinka hän on huolissaan negatiivisten asioiden tulemisesta esiin mediassa. Hän päättää puheensa pohtimalla Suomen kansainvälistä tilannetta ja toivomalla kaikille antoisaa loppukokousta.
Loppuillan ohjelma on vapaamuotoista muiden osallistujien kanssa oleskelua, tosin delegaatin rooli tuntuu jääneen monelle päälle, sillä he puhuttelevatkin toisiaan maiden nimillä nimikylteistä huolimatta. Suurin osa viihtyy oman koulunsa tai delegaationsa joukossa. Seisovan pöydän antimet maistuvat pitkän päivän tehneille osallistujille.
Hallintohenkilönä toimiva Saara Rissanen kertoo, että tapahtuma ei ole ollut rasittava.
– On ollut helppoa ja vähätöistä, olen lähinnä kuunnellut paljon. Rankinta oli infotiskillä istuminen, hän kuvailee päivänsä. Rissasen mielestä hauskimpia tehtäviä olivat viestilappujen vieminen ja muiden osallistujien kanssa oleminen tauolla.
– Vaikka töitä ei ole ollut paljon, on helpottunut olo, kun tapahtuma alkaa olla ohi, Rissanen naurahtaa.
Neljännen komitean puheenjohtajana toiminut Maria Rahunen kuvailee Malli-YK:n olleen ainutlaatuinen tapahtuma.
– Hauskaa on ollut, mutta olen kyllä nauttinut tauoista, hän naurahtaa. Epäaktiivisten delegaattien herättely on ollut hänen mielestään haastavinta tapahtumassa.
– Uhittelu siitä, että täältä ei lähdetä pois ennen kuin tuloksia syntyy, on toiminut, hän paljastaa. Kaupungintalolla on Rahusen mielestä hyvä tunnelma.
Kolmannen komitean puheenjohtajan Minna Pulsan mielestä kokous on ollut erittäin opettavainen.
– Olen saanut paljon esiintymiskokemusta ja puhetaitoni on kehittynyt. Samalla koko maailmankuvani on avartanut, hän ylistää kokemustaan. Pulsan mielestä parasta tapahtumasta on ollut uusien ihmisten tapaaminen ja tutustuminen YK:n toimintaan.
Valmistautuminen tapahtumaan oli Pulsan mukaan kaikista rankinta.
– Taustatyötä oli tehtävä paljon, mutta se kannatti. Hauskinta oli väittelyn aikana, hän pohtii. Tapahtuman ollessa jo loppusuoralla Pulsa kertoo olon olevan haikea.
Egyptin delegaatti Moona-Roosa Lemettisen mielestä kaikista parhaimpia olivat hetket, jolloin tehtiin työtä yhdessä.
– Lobbaaminen ja uusien ihmisten tapaaminen oli erittäin hauskaa, Lemettinen hehkuttaa. Hän kertoo päätöslauselmaehdotuksen kanssa olleen eniten ongelmia, mutta on tyytyväinen aikaansaamiinsa tuloksin.
– Olen oppinut täällä paljon etikettisääntöjä ja toimintatapoja, Lemettinen kuvailee. Hänen mielestään on helpottavaa olla jo kaupungin vastaanotolla asti, mutta ikävä tapahtumaa kuitenkin jää.
– Nyt loppusuoralla olo on haikea. En tajua, minne kaikki aika on kadonnut, Lemettinen hämmästelee.
Marika Leppänen
kuvat Veera Ruotsalainen, Hanna Väisänen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti