Ruuhkatoimittajaksi koulunpenkiltä

Tietokoneen näppäimet naksuvat. Muistiinpanopaperit vaihtavat paikkaa ammattimaisesti kuin uutisten lukijalla. Viimeinen edellispäivän juttu avajaisista pongahtaa kohta nettiin yhdeltä koneelta. Toisella valmistuu tämänpäiväisiä komiteakuulumisia. Kolmannella tutkitaan juttuun sopivia kuvia, neljännellä luodaan aamun yleiskokousraporttia ja viidennellä valmistuu PowerPoint–esitys huomisen päättäjäisjuhlaa varten. Nyt on hiljaista. Äsken toimittajien luolassa kävi railakas puheensorina, nauru kuului käytävään ja nuoret toimittajat hörppivät samalla limsapulloistaan.

Malli-YK –tapahtuma työllistää aamusta iltaan viisi uutteraa toimittajaa, jotka seuraavat Kallaveden lukiolla niin koulun omien oppilaiden kuin vieraidenkin kuvioita ja informoivat tapahtumien eri käänteistä. Toimittajista suurin osa on käynyt Kallaveden lukion viestintäkursseja ja toimittanut myös lukion painettua Oras-lehteä. Käytännössä Malli-YK -tapahtuma tarkoittaa sitä, että toimittajille jaetaan päivittäin tilanteet, joiden raportointi on heidän vastuullaan. Työpäivä alkaa kahdeksalta, jolloin työstetään edellisen päivän tekstit ja kuvat valmiiksi. Välillä jutut menevät päällekkäinkin: yhdellä toimittajaparilla voi olla yksi teksti koneella auki, erillisellä paperilla muistiinpanot toiseen, vielä kirjoitettavaan juttuun, ja kesken kaiken on syöksyttävä juuri alkavaan tapahtumaan. Työtä riittää. Jotta netti-Oras pysyisi jotensakin ajan tasalla, tekstien luominen ja kuvien valinta jatkuvat pitkälle iltapäivään. Torstainkin viimeinen tilaisuus kaupungin vastaanotto jatkuu puoli seitsemään saakka. Tapahtumasta kertovan jutun lehden lukijat saavat lukea perjantaina aamupäivällä.

– Onko salissa nyt ketään? Sieltä voisi käydä ottamassa kuvan, jossa näkyy puhujanpönttökin. Tässä on vain kuvia, jotka on otettu edestä taaksepäin.

– Käytänkö mä näitä verbejä toivoo, kehottaa, rohkaisee? Referoinko mä näitä jotenkin, että koko pointti tulee ilmi?

– Jos mä käännän sen tästä näin, se menee edelleen selälleen. Mikä ihme peilikuva tämä on?

Toimittajan työpäivä jatkuu.

Riikka Vänskä

Kuvat Jaana Räisänen

Yhdessä parantaen

"Järjestystä saliin!" kajauttaa yleiskokouksen puheenjohtaja Iiris Laitinen vierellään pääsihteeri Johanna Pasanen. Innostuneen kuiskailun täyttämän salin hiljennyttyä käynnistetään nimenhuuto, jonka jälkeen Laitinen antaa puheenvuoron osallistujamaiden suurlähettiläille. Ensimmäisenä puhujankorokkeelle astelevat Brasilian, Egyptin, Intian, Iranin ja Iso-Britannian edustajat. Egyptin suurlähettiläs toteaa, ettei näe yhtäkään komitean ongelmista ole ratkaisematomattomana. Iso-Britannian puheessa taas korostuu globaali yhteistyö ja avoin vuoropuhelu.

Seuraavana vuorossa ovat Israel, Japani, Kiina, Kolumbia ja Kreikka. Japanin edustaja kertoo maansa luottavan YK:n päätöksiin. "Tämä on mahdollisuus tehdä hedelmällisiä päätöksiä", hän sanoo puheensa päätteeksi. Kiinan suurlähettilään innokkaan puheen jälkeen salissa on huvittunut tunnelma - alun jännitys on selvästi alkanut helpottaa. Kolumbian edustaja puhuu luonnon tärkeydestä ja nimeää tämän vuoden "metsien vuodeksi". Hän kertoo myös maansa seuraavan maailman tilannetta huolestuneena mutta kuitenkin toiveikkaana.



Sitten eteen astuvat Meksiko, Nigeria, Norja, Pakistan ja Ranska. Meksikon suurlähettiläs kertoo tulleensa kokoukseen avoimin ja luottavaisin mielin. Hän painottaa myös jokaisen komitean tärkeyttä. "On ilo osallistua tähän kokoukseen", hän päättää puheensa hymyillen.

Viimeisinä mutteivät vähäisimpinä ovat Tansania, Venäjä, Viro ja Yhdysvallat. Tansanian edustaja haluaa puheessaan muistuttaa, että kaikilla on yksi ääni. "Me kaikki voimme vaikuttaa", hän toteaa. Yhdysvaltojen suurlähettiläs tiivistää koko tapahtuman perimmäisen idean puheensa viimeisessä repliikissä: "Yhdessä voimme parantaa."

Janna Pöyhönen
Kuvat Janna Pöyhönen

Avajaisten antia

Yleiskokouksen puheenjohtaja Iiris Laitinen nousee puhujankorokkeelle ja toivottaa kaikkien kymmenen koulun osallistujat ja kutsuvieraat tervetulleeksi. Hän selittää lyhyesti Malli-YK:n idean ja toivoo kaikkien saavan tapahtuman kautta ensimmäisen kosketuksensa kansainvälisyyteen. Lyhyen puheen päätteeksi hän kutsuu lavalle Kallaveden lukion rehtori Leena Laukkasen.

Laukkanen toivottaa omalta osaltaan kaikki tervetulleeksi tapahtumaan. Itä-Suomessa ensimmäistä kertaa järjestettävä Malli-YK –tapahtuma sopii Kallaveden lukion lukuvuoden teemaan ” Vaikuta, välitä, osallistu ja onnistu”. 40 vuoden perinne kansainvälisestä yhteistyöstä ja kuuluminen Suomen UNESCO-kouluihin tekevät Kallaveden lukiosta sopivan paikan tällaiseen tapahtumaan. ”Silloin kun kostonkierteet maailmalla kiihtyvät ja viha voittaa alaa, koulun tehtävänä on entistä voimakkaammin julistaa ihmiselämän arvoa ja opettaa suvaitsevaisuutta”, sanoo Laukkanen. Hänen mukaansa Malli-YK tarjoaa turvallisen paikan opetella suvaitsevaisuutta, yhteisöllisyyttä, joustamista, esiintymistä ja rohkeutta. Puheensa loppuun Laukkanen siteeraa Martti Rossin sanoja:

”Kaikki muuttuu

– vaan ei itsestään

Sinä muutat kaiken

– vaan et yksinään.

Kaikki muuttuu

kun moni

tarttuu asiaan

ja auttaa

ikuisesti

muuttuvaista

muuttumaan.”

Kallaveden lukion lauluyhtye esittää Michael Jacksonin We Are The World –kappaleen ja poistuu lavalta aplodien saattelemana. Musiikkiesityksen jälkeen Tuija Sarvi esittää YK-liiton tervehdyksen. Hän kertoo Malli-YK:n historiasta ja on iloinen siitä, että tapahtuma järjestetään nyt Itä-Suomessa ja Kuopiossa ensimmäistä kertaa hankehistorian aikana. Sarvi toivoo myös jatkuvuutta tapahtumalle. Kuopion yleiskokouksen pääsihteeri Johanna Pasanen vuorostaan uskoo, että kokouksessa kaikkiin pulmiin löytyy sovinnollinen ratkaisu. Hän myös toivoo, että jokainen delegaatti on käyttänyt hyväkseen kaiken annetun suunnitteluajan. Viimeisenä ennen avajaisten päättymistä lauluyhtye palaa lavalle esittämään kappaleen Hand In Hand.

Lukki Virtanen

Kuvat Janna Pöyhönen

Keskiviikon lobbaamisesta liittolaisia ja itsevarmuutta

Komitea 1: Ydinsulkusopimuksen vahvistaminen ja globaali ydinaseriisunta


Ensimmäisen komitean luokassa tunnelma on railakasta. Delegaatit ovat jakaantuneet kahteen suureen ryhmään, joista kummastakin kuuluu äänekästä puhetta ja naurua. Herää epäilys, liittyvätkö kaikki keskustelut varmasti ydinsulkusopimukseen, sillä joissakin tunnutaan puhuttavan Kiinan räjäyttämisestä ja Kreikan joukkokiusaamisesta. Lobbaaminen on delegaateista selvästi hauskaa puuhaa.

Myös ensimmäisen komitean puheenjohtaja Aapo Ruhanen, 16, Lintharjun koulusta kertoo viihtyneensä erinomaisesta.
– Lähdin tapahtumaan mukaan, koska tämä on ainutkertainen mahdollisuus. Ongelmia ei ole tullut, koska puheenjohtajat on koulutettu hyvin, Ruhanen selostaa. Eniten hän kertoo odottavansa torstain komiteatyöskentelyä ja väittelyä.

Myös Venäjän delegaatiota edustava Jaakko Lehtinen Kuopion Lyseon lukiosta jatkaa samalla linjalla.
– Hyviä tuloksia on kyllä luvassa, Lehtinen arvelee. Hänen mielestään vaikeinta on välillä ollut tiedonhankinta. On välillä vaikeaa tietää, mitä mieltä oma maa on jostain asiasta, kun esimerkiksi lähes kaikki Venäjän politiikkaa käsittelevät sivustot on kirjoitettu venäjäksi ja mahdollinen propaganda tuottaa lisähaastetta.
– Mitään en varsinaisesti pelkää tapahtumassa, toivon vain, etten jäädy kesken puheen, Lehtinen pohtii.

Komitea 2: Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen

Toisen komitean luokka on ainoa, jossa maiden edustajat eivät ole jakaantunet pieniin ryhmiin, vaan ovat kaikki hajallaan etsimässä mahdollisia liittolaisia. Luokan reunalla istuva puheenjohtaja Ilona Juvonen, 18, Suonenjoen lukiosta kertoo olevansa tyytyväinen ryhmäänsä.
– Kaikki ovat olleet reippaita ja lobanneet hyvin, hän kehuu.
Juvonen sanoo itse jännittävänsä hieman tapahtumaa mutta kertoo, että hyvä valmistautuminen ja asioista selvän ottaminen on auttanut paljon. Juvonen kertoo innostuneensa lähtemään puheenjohtajaksi, kun Suomen YK-liiton edustaja oli käynyt pitämässä heidän koulullaan esitelmää Malli-YK -kokouksesta.

Japanin delegaatiossa työskentelevä Anni Laitinen, 16, Neulamäen koulusta paljastaa, että työskentely delegaattina ei ole aina niin helppoa.
– On vaikeaa löytää liittolaisia, kun esimerkiksi Japani kannattaa valaidenpyyntiä, toisin kuin muut maat, hän selittää.
Välillä myös epätietoisuus ahdistaa, mutta Laitinen kertoo, ettei anna sen häiritä paljon,
– Olen mukana avoimin mielin, ja koska tapahtumassa on mukana myös vanhoja tuttuja, se auttaa paljon, hän selittää.

Komitea 3: Kulttuurien välisen vuoropuhelun ja rauhankulttuurin edistäminen

Kolmannen komitean luokassa delegaatit ovat jakaantuneet pieniin ryhmiin ja luokassa vallitsee mukava puheensorina. Myös komitean puheenjohtaja Minna Pulsa, 16, Siilinjärven lukiosta, on tyytyväinen ryhmänsä toimintaan.
– Tämä on ollut mielenkiintoista ja keskustelu luokassa on edistynyt hyvin, hän kiittelee. Hän kertoo, että hänen tehtäviään puheenjohtajana ovat esimerkiksi delegaattien lobbaamisen valvominen ja väittelyn johtaminen.

Kiinaa edustava Lauri Knuuttila, 16, Kallaveden lukiosta on sitä mieltä, ettei lobbaaminen ole kovin vaikeaa.
– Pitää vain opetella tuomaan rohkeasti omat mielipiteet esiin, hän selittää. Hän jatkaa löytäneensä jo paljon liittolaisia muista delegaatioista. Tapahtuma on hänen mielestään antoisa.
– Tässä oppii keskustelu- ja esiintymistaitoja, hän kertoo.

Kreikan edustaja Milla Jauhiainen, 15, Lintharjun koulusta puolestaan kertoo jännittävänsä lobbaamista.
– Uusille ihmisille puhuminen on vaikeaa tällaiselle ujolle ihmiselle, hän kuvailee. Hänen mielestään myös vanhempien lukiolaisten seura tuo lisäpainetta. Hän kertoo kuitenkin pitävänsä tapahtumapaikkaa mukavana ja helppona liikkua.
Jauhiaisen mielestä vaikeinta on oman maan kannan miettiminen, ja hän kertoo myös jännittävänsä väittelyä.
– Tapahtumasta olen kuitenkin saanut lisää itsevarmuutta. Ennen en olisi uskaltanut mennä juttelemaan tuntemattomille ihmisille.

Komitea 4: Nuorisotyöttömyyden ehkäiseminen ja nuorisotyöttömyyden vaikutusten lievittäminen

Neljännessä komiteassa on kova hälinä ja maiden edustajat ovat jakaantuneet ympäri luokkaa pieniin ryhmiin. Delegaatit tuntuvat pohtivan kuumeisesti ratkaisuja nuorisotyöttömyyteen. Komitean puheenjohtaja Maria Rahunen, 17, Kallaveden lukiosta ei kuitenkaan ole tyytyväinen komiteansa työskentelyyn.
– Täällä on turhan hiljaista eivätkä delegaatit lobbaa tarpeeksi aggressiivisesti, hän kuvailee komiteansa tilannetta.
Myöskään Kreikkaa edustava Katja Halonen Lintharjun koulusta ei ole tyytyväinen.
– Edistystä ei ole oikein tapahtunut, hän valittaa. Hän jatkaa, että on vaikeaa mennä lobbaamaan, koska ihmiset ovat jakaantuneet omiin porukoihinsa. Tilanne ei kuitenkaan ahdista häntä.

Japanin delegaatti Eliisa Leppävuori Neulamäen koulusta on eri mieltä komitean toiminnasta.
– Lobbaaminen ei ole ollut ollenkaan vaikeaa tällaiselle sosiaaliselle ihmiselle, hän selittää iloisena. Hänen mielestään päivä on ollut jännittävä ja vanhempien lukiolaisten kanssa on ollut helppoa tulla toimeen.

Minna Canthin koulusta tuleva Joona Töyräs, 15, joka edustaa Nigeriaa, on tyytyväinen suoritukseensa.
– Lobbaaminen ei ole helppoa ja kompromissien teko on vaikeaa. Liittolaisia olen kuitenkin löytänyt hyvin, hän pohdiskelee. Töyräs kertoo odottavansa eniten yleiskokousta.

Marika Leppänen
Kuvat Veera Ruotsalainen